perjantai 8. huhtikuuta 2016

16



Muistikirjan ensimmäiselle sivulle kirjoitan
                                                        minun sydämeni särkyi
                                                        kerta toisensa jälkeen se särkyi
              
teki teräviä siruja,
 jotka repivät palkeenkieliä,

ihoon
vaatteisiin
sanoihin ja ääneen

eikä kukaan kertonut koskaan missään

       (enkä minä kuunnellut jos joku kertoi)

että sydän särkyy
että sydän särkyy
että sydän särkyy
 
kerta toisensa jälkeen

vahvatahtoisten pienten tyttöjen suruihin, sairaalan seinien kaikupohjiin, leikkausosastojen välioviin, pieniin vihaisiin silmiin, otteeseen neulojen alla, 

omien rajojen katoamiseen

pienen puhtaan pehmeään, nukkaiseen niskaan


Muistikirjan viimeiselle sivulle minä kirjoitan, 
                                                            paljaiden jalkojen alla mosaiikkia, 
                                                            moneen kertaa tallottua
                                                            perunajauhoa parketilla

ja kaikki on pelkkää tanssia.