tiistai 4. kesäkuuta 2013

13



Voitteko kuvitella,

ei kuolemanpelon kanssa opita elämään, ei kyse ole siitä. Kuka omaansa sitä paitsi pelkäisi,

ei omaansa, vaan lapsen.

Ennemmin käy niin, että pelko peittää jokaisen sekunnin ja hetken, ajatuksen, tihkuu läpi keuhkorakkuloista ja pinttyy kiinni vaatteisiin,

on koko ajan siinä päällä,

se on tiheämpää kuin ilma, siksi ryhdistä tulee huono ja kasvot kuluvat,

se vain roikkuu siinä ja valuu päälle, vanuu ja muotoutuu ja täyttää kaiken.

Ei sen kanssa opita elämään, ei kyse siitä ole,

siihen vain väsytään, unohdetaan, suljetaan silmät,

kuurupiiloa, juostaan karkuun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti