sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

12


En voisi koskaan jättää lastani yksin,

jätän silti, katson lasiovien lävitse, käännyn pois, kuljen portaat, kuljen ovista, kuljen kadun yli.

En voisi koskaan olla pois hänen viereltään,

olen silti, kävelen kadun yli, vieraita kävelyreittejä, liikennevaloista oikealle, mäkeä ylös, toista alas, metreissä on kilometrien tuntu.

Ne eivät voisi pitää minua pois hänen viereltään,

ei niiden enää tarvitse, ei ensimmäisen kuukauden jälkeen, lähden itse, kävelen vieraita reittejä, nukun vieraassa sängyssä, katkonaisen yön, muutan koko elämäni vieraaseen huoneeseen.

Minä olisin hänen vierellään aina,

valvoisin hänen untaan, katsoisin jokainen hetki, hengittäisin samaa ilmaa, havahtuisin aamulla hänen ääneensä,

ilman kävelyreittejä, liikennevaloja, metrejä joissa on kilometrien tuntu.


11



Tyhjää tilaa meissä on kaikkein eniten, näennäistä tyhjää,

kiinteän aineen välimatkoja, välimatkoja joihin mahtuu valtavasti aaltoliikettä,

aaltoliikettä, sanojen toistoa,

toistoa aalloissa, valossa, merivedessä.Tyhjää tilaa meissä on kaikkein eniten, onkaloita joihin pelko voi asettua. 

Mikroskooppien alla olemme paljaina, mutta muiden silmien edessä yritämme sitä eniten piilottaa. Niin kuin olisi yllätys tai poikkeama, tämä tyhjyys jonka luulemme tarvitsevan täytettä.